JOKIohjelman ojavesiraportti vuodelta 2020 on julkaistu

JOKIohjelman ojavesiseurantaa on tehty vuodesta 2017. Vuosittain seurannasta julkaistaan ojavesiraportti, mihin on koottu seurannan tulokset. Mukana seurantaraportissa on ojavesikohteita ja jokikohteita (Eurajoki ja Köyliönjoki). Ojavesiseurannan yhteydessä seuraamme myös valuma-alueelle rakennettujen toimenpiteiden toimivuutta. Lisäksi kuormitusvertailuun on otettu mukaan puhdistamoilta (JVP, Säkylä ja Apetit) tuleva kuormitus. Pääset lukemaan ojavesiraportin tästä linkistä.

Eurajoen vuotuinen keskivirtaama Pappilankoskessa vuonna 2020 oli huomattavasti pitkän ajan keskiarvoa korkeampi. Vuonna 2020 kiintoainekuormitus oli tarkastelujakson suurin sekä fosfori- ja typpikuormituksetkin kolmanneksi suurimmat (suurimmat fosforikuormitukset 2000 ja 1992 ja typpikuormitukset 2008 ja 2000).

Vuonna 2020 seurannassa olleiden JOKIohjelman toiminta-alueen ojien kuormitus oli pääasiassa suurempaa kuin vuosina 2017-2019. Kaikkien ojien kiintoainekuormitus oli tarkastelujaksolla suurin vuonna 2020 ja verrattuna vuoteen 2019 useamman ojan kiintoainekuormitus jopa kaksinkertaistui. Fosforikuormitus oli kaikissa muissa ojissa suurinta vuonna 2020 paitsi Retkiojalla (suurin vuonna 2019) ja Ketelinojalla (suurin vuonna 2017). Typpikuormitus oli myös suurinta vuonna 2020, paitsi Niittumaanojalla ja Kissanojalla, joissa pinta-alakohtainen typpikuormitus oli suurinta vuonna 2019.

Pinta-alaa kohden tarkasteltuna(kg/vuosi/km2) vuonna 2020 suurin kiintoainekuormittaja Eurajoenvarrella oli Vähäjoki (2019 Koskelanoja, 2017-2018 Vähäjoki) ja Köyliönjoen valuma-alueella Kissanoja (sama kuin 2017-2019). Suurimmat fosforikuormitukset pinta-alaa kohden tulivat Eurajoen valuma-alueella Niittumaanojalta (sama kuin 2017-2019) ja Köyliönjoen valuma-alueella Sirttalanojalta (2017 Ketelinoja ja2018-2019 Sirttalanoja). Kokonaistypen osalta suurin kuormittaja Eurajoen varrella oli Retkioja (sama kuin 2017-2019) ja Köyliönjoen valuma-alueella Sirttalanoja (2017 Ketelinoja, 2018 Kissanoja ja 2019 Sirttalanoja).

Kokonaismäärissä (kg/vuosi) suurin kuormittaja niin kiintoaineen, kokonaisfosforin kuin kokonaistypenkin osalta vuonna 2020oli Eurajoen varrella Juvajoki ja Köyliönjoen valuma-alueella aiempien vuosien tapaan Ketelinoja. Juvajoki oli Eurajoen varren ojista suurin kiintoainekuormittaja myös vuonna 2019, mutta vuonna 2018 se oli Ahmasoja ja vuonna 2017 Vähäjoki. Eurajoen varrella kokonaisfosforikuormituksen osalta suurin kuormittaja vuosina 2017-2019 oli Ahmasoja ja kokonaistyppikuormituksen osalta vuonna 2017 Ruonoja, 2018 Kauruunoja ja vuonna 2019 Juvajoki. Köyliönjoen valuma-alueen kuormittavimpien ojien fosforikuormitus oli vuosina 2017-2018 noin kaksi kertaa ja vuonna 2019 kolmanneksen suurempaa kuin Eurajoen varren kuormittavimpien ojien fosforikuormitus, mutta vuonna 2020 ne olivat lähes yhtä suuria.

Kokonaismäärissä eniten liukoistafosforia kuljetti Eurajoen varren ojista Ahmasoja (kuten myös vuosina2017-2019) ja Köyliönjoen valuma-alueen ojista aiemmista vuosista poiketen Sirttalanoja (2017-2019 Ketelinoja). Liukoisen fosforin osuus kuormittavimpien ojien pinta-alakohtaisesta kokonaisfosforikuormituksesta oli Köyliönjoen valuma-alueen ojissa jopa neljä kertaa suurempi kuin Eurajoen varren ojissa. Sirttalanojalla liukoisen fosforin osuus kokonaisfosforista oli ennätyksellisen suuri, yli 60 prosenttia. Muiden ojien liukoisen fosforin osuuksissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia verrattuna aiempiin vuosiin.

Ojavesien seurantaa ja vesiensuojelutoimenpiteitä pyritään kohdentamaan jatkossakin kuormittavimpiin ojiin. Ojavesiseurannan avulla saadaan selville mahdolliset muutokset ojavesien vedenlaadussa ja kuormituksissa.  Seurannan tulokset otetaan huomioon käynnissä olevissa ja käynnistyvissä hankkeissa ja hankkeiden toimenpiteet pyritään kohdistamaan näiden ojien valuma-alueille. Huomioitavaa on, että kesän kuivimpaan aikaan kaikista ojista ei saada vesinäytteitä, koska virtaamat ovat niin pienet. Ojista mitatut alhaiset pH-lukemat johtuvat mitä todennäköisimmin alueella sijaitsevista happamista sulfaattimaista. Kun veden happamuustaso laskee alle pH 5,5:n,useimpien kalojen lisääntyminen häiriintyy.